Suomiko hyvinvointivaltio?

Kuka väittää että suomi on hyvinvointivaltio? Hän joka tämän väitteen sanoo, voisi todistaakin sen. Tai ei, kyllähän suomi on hyvinvointivaltio jos satut olemaan tarpeeksi rikas. Tai poliitikko. Jos olet köyhä,  työkyvyttömyyseläkkeellä oleva kansalainen, silloin kyykyttää Kela sekä vakuutusyhtiö ja Sossu. Sossustakin sa rahaa jos sattuu olemaan rappioalkoholisti tai rikas.  Köyhille oletetaan isot tulot. Minä en saa rahaa sieltä  koska minun OLETETAAN saavan isoa eläkettä, ja asumistukea. Vaankun en saa mistään mitään kun Kelan päätöksenteko kestää. Kela on muutenkin byrokraatin unelma. Herrat keksii aisa tanassa uusia mutkia, jotta varmasti olisi mahdollisimman monimutkaista ja jotta voitaisiin periä rahaa takaisin köyhiltä mahdollisimman iso summa kerralla. Se nutipää joka kelan johdossa attuu olemaan, pitäisi pistää pariksi vuodeksi elämään köyhissä oloissa. Luulenpa että ensimmäisne päivän jälkeen joko a. hän lopettaisi koko homman tai b. keikkuisi narun jatkona. Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy, näin se meillä rakkaassa Suomenmaassa menee. En väitä etteikö asiat olisi muualla huonommin mutta hyvin ne eivät täälläkään ole. Sitten on se Arkadianmäen apinatalo.  Liian monta apinaa sielläkin on omia palkkojaan korottelemassa ja juhlimassa veronmaksajien rahoilla. Olen tämän aiemminkin sanonut mutta seuraavissa vaaleissa minun ääneni saa se apina joka suostuu vastaanottamaan palkkansa banaanitertuilla. Nekin voisi kaivaa kauppojen jäteastiasta. Eikös suomi ole joidenkin mielestä ekologian edelläkävijä Siinä olisi maailmalla ihmettelemistä kun maan asioita hoidetaan biojätteen voimin.

Minä olen joutunut näkemään elämästä sen kolikon kääntöpuolen, köyhyyden, koulukiusaamisen, lukuisat sairaudet, kelan kanssa tappelun vakuutusyhtiön kanssa tappelun ja Sossun kanssa tappelun. Palatakseni sosiaalitanttoihin, eikö niiden tehtävä olisi varmistaa että se köyhäkin kansalainen pystyy elämään katon alla? Taitavat kuitenkin saada käänteistä provisiopalkkaa, mitä enempi jättävät rahaa myöntämättä, sitä kovempi palkka. Pesäpallomailalle olisi tässä maassa töitä, tai joku tarpeeksi iso sauna, jonka taakse voisi viedä lopetettavaksi. Kuluneita kliseitä mutta ah niin toimivia. 
Varsinkin kun sattuu olemaan päällä armoton ketutus tämän maan epäoikeudenmukaisuudesta.

Tässä maassa on paljonkin vialla. Oikeuslaitos, tai oikeammin rikollisten paapomislaitos. Missä on kunnon rangaistukset. Raiskatakkin saa, sehän on normaali harrastus, niin suomalaisten kuin somal... öö ulkomaalaissyntyisten keskuudessa. Kas kun ei kukaan ole keksinyt alan kurssia järjestää. EU - rahalla. Ensimmäinen oppitunti: Näin raiskaat ja toinen oppitunti: näin pääset siitä selkääntaputtelulla ja kannustuksella. Suomessa tuntuu pedofiilejakin riittävän, ainakin kohusta päätellen. Ehkä osa kritiikistä onkin oikeilla jäljillä mutta ihme ja kumma, joku keksi ehdottaa näille kansankynttilöille kemiallista kastraatiota. Pisteet hänelle. Sentään edes YKSI ihminen tässäkin maassa joka edes uskaltaa vihjaista että rangaistukset voisi olla kovempia. No, tämäkin ehdotus kaatunee viimeistään EU - komissiossa. Kun ranskalaiset seksihullut ei siitä tykkää.

Onkohan eduskunnan mielestä Suomenmaassa liikaa kansalaisia kun rattijuopot saa oikein luvan kanssa tappaa tai vammauttaa viattomia ihmisiä. SIitäkin tulee korkeintaan sakot tai kuukausi - pari ehdonalaista. Ja kohta taas pääsee auton rattiin. Kas kun valtio ei kaikille mersua lahjoita, siinähän olisi tähtäin valmiina helpottamaan osumista
kaatokännissä.  Ja taas selvittiin selkääntaputuksilla ja sillä että maksetas ny sen nuoren rattijuopon alle kuolleen tytön / pojan isälle parikymppiä kun tuli vähän kärsimyksiä.

Asiahan ei tietysti minulle kuulu mutta kysynpähän vaan että missä on ne kovemmat rangaistukset. Kuolemantuomio  on turha, sillä pääsee liian helpolla mutta vammantuottamuksesta 25 vuotta ja kuolemantuottamuksesta elinkautinen. Mutta eheiii, sakkoja sakkoja, enemmän sakkoja... Myös julkinen häpeärangaistus lie oiva keino. Rattijuoppo vaan torille jalkapuuhun, käden ulottumattomille eurokossu. SItten kuulutetaan julkisesti nimi ja teko. Lisäki varataan lehmänpaskaa ja mätiä tomaatteja ja kananmunia sekä pieniä kiviä, raekoko jotain raidesepelistä pienempää ja jokainen halukas saisi joko heitellä äillä em. tavaroilla tai käydä sylkemässä päin naamaa. EIköhän siinä ala ajohaut humalassa katoamaan....

Että näin.

Leikkiä tavara- ja henkilövaunujen tyyppimerkinnöillä ja liikennepaikkalyhenteillä

Nii-in, näillä on aina kiva kehitellä erilaisia ajatusleikkejä. Ehkä nämä parhaiten hoksaa mikäli on perehtynyt rautatiemaailmaan, mutta voi näistä olla iloa niinsanotusti tavallisillekin ihmisille. Tavara- ja henkilövaunuilla on omat tunnuksensa, joita voisi etäisesti verrata esimerkiksi autojen rekisterikilpiin. Litteraksi on kutsuttu niitä myös. Liikennepaikoilla on taas 2-4 kirjaiminen lyhenne. Esimerkiksi Jyväskylä on Jy ja Oulu Ol. Eno ja Ii on liikennepaikkoja joiden lyhennekin on sama. Mutta asiaan. Leikitään että meillä on juna jonka kulkureitti on Valkeakoski - Turenki - Turku Satama. Sama reitti lyhentein ilmaistuna on Vi - Tu - Tus. Lienee siis selvä että kun oikein "ketuttaa" on lyhyempi ilmaista asia kirjainlyhentein. Mutta julkisella paikalla tästä on etua. Jos joku kysyy miten voit, voi vastata että on melkoinen Valkeakoskiturenkiturkusatama päällä. Liikennepaikoilla voisi kehittää myös tarinaa. Vaikka lyhennettynä Eno nousi aikanaan höyryjunaan, juna oli sekajuna, tavaravaunuissa oli Karjaa. Matka alkoi hyvin ja konduktööri Olli Salo tarkasti matkalippuja. Veturinkuljettajana toimi A. Tolsa. Matkalla tapahutui kuitenkin Poikkeus, vaihteeseen tuli Vika ja juna joutui Kolariin.

Mitä taas tulee vaunujen litteroihin, niiläkin on kiva leikkiä. vastaantulevan henkilöjunan vaunujen järjestys voisi olla vaikka Cexy Ei Exy. Tavaravaunuista saadaan vaikka oluen ystäville Ohra - vaunu lisäämällä Ohr - romunkuljetusvaunuun automaattikytkimet. Vastaavalla tempauksella saadaan vappuvaunu Sima.

Leikkejä voisi kehitellä lisääkin mutta tässä alkuun näin esimerkkiä. Huvit ne on hullullakin.

Ankea lapsuus

"Ei Antti Ankeanpoika ketään kiusaa, Antti on kiltti lapsi. " Kertoo Antti Ankeanpojan vanhemmat. Antti on niin kiltti että se aloitti viinan kittaamisen ja tupakanpolton kymmenvuotiaana vanhempien silmien edessä. Antin ankeat vanhemmat hakkaa toisiaan joka ankea iltapäivä. Antti on normaali nuori, se polttaa ja juo ja on katkaisuhoidossa 15 vuotiaana. Kyllä se Pentti Pellenpoika on se syypää, sehän se meidän Anttia neuvoi pahoille teille. Niin! Entäs sitten kun Antti Ankeanpojasta kasvaa samalla nuori ankea taparikollinen. No sitten Saara Sosiaalitantta keksii että sillä oli ankea lapsuus ja ankeat vanhemmat. Se on se ankea noidankehä. Saara Sosiaalitantta saa sitten Sosiaalitanttojen liitolta ankean pikku patsaan ja ankean kunniamaininnan kun on keksinyt Antti Ankeanpoika kuitenkin jatkaa ankeaa rikollisuuttaan, ja joutuu ankeaan vankilaan ankeiden veronmaksajien ylläpidettäväksi. Vankilassa on ankea huone, ankeat tv - kanavat ja ankea 50 tuumainen televisio. Viimein Antti vapautuu vankilasta, löytää ankean vaimon ankeaan elämäänsä ja saa ankean lapsen. No, pojasta polvi paranee, tai sitten kaikki alkaa ankeasti alusta.


Sitten on erikseen tämä tapaus Ankea Auvinen joka koki elämänsä senverran ankeaksi että päätti tappaa kahdeksan viatonta ihmistä. Ankealla Auvisella oli ankeat väkivaltapelit ja ankeat intressit. Ankea Aatu (Hitler) oli Ankean Auvisen ihanne.


Minullakin oli ankea lapsuus. Nyt olen ankean lähes kolmekymppinen. Olen joutunut monesti kiusatuski eri syistä. Ja juuri ankeaan lapsuuteen on aina kiusaajieni kohdalla vedottu. Kiusaajia piti ymmärtää ja niiden sallittiin kiusata kun niillä nyt sattui olemaan ankea lapsuus. Sitä en tiedä miten ankeita minun biologiset vanhempani oli, kun eivät edes halunneet nähdä, ilmeisesti biologinen äitini piti neuvolaa niin ankeana paikkana ettei siellä kannattanut käydä. Sairauslistani on pitkä, lie jo kymmenen diagnoosin raja rikki kovin äkkiä. En ole päässyt elämässäni helpolla. Tällähetkellä yritän saada sairaseläkkeen mutta senkin edestä joutuu tappelemaan. Minulla on joidekin mielestä ankea harrastus, kun en rieku kännissä kylällä joka perjantai, lauantai ja sunnuntai. Niin ja en pelaa jääkiekkoa tai jalkapalloa... Mikä voi olla ankeampaa kuin junien kuvaus... Tosin ankea sää on junien kuvauksessa hyvä sää. Aurngonpaisteella saa vain ankeasti ylivaloittuneita kuvia. Jos joku tätä ankeaa tekstiä lukee niin ankeaa iltaa vaan. ja aika ankeasti menee jos joku jaksaa laskea kuinka monta kertaa sana ankea tässä ankeassa blogissani esiintyy. Nih!

Miks just junat!

Törmään tähän kysymykseen aikasta ja usein. Niin, miks just junat. Vois kai kysyä samaa muilta bongareilta. Esimerkiksi niiltä jotka bongaa kaikenmaailman lintujen kevätmuuttoja. Seisotaan laumaeläimen tavoin tötteröt tanassa jossain hemmetin lammen rannalla korkean tornin päällä. Vaikka eipä siinä, kyllä varmaan meille "Junahörhöille" myös sellainen kelpaisi. Rautatiemaailmassa Torniin tosin pääsee vain liikenteenohjaajat. Monesti lintubongausta perustellaan sillä että saa olla rauhassa luonnon keskellä, mutta mitä rauhaa se sellainen on kun ympärillä on sata muuta tungeksimassa. Onhan meilläkin ne massatapahtumat, kuten jokavuotiset ratapenkkaretket ja muut ajelut museokalustolla. Silloin muodostetaan joka asemalla tai kilometritolpan ( tai minkätahansa muun objektin, joka millään tavalla liittyy rautateihin ) eteen tiukka kuvausrintama josta sitten kuvia räiskitään ne tötteröt tanassa. Auta armias jos eksyt rintaman eteen, siitä ei hyvä seuraa. Eipä silti, harrastus on prhaimmillaan yksin suoritettuna jossain kaukana sivistyksestä. Tosin silloinkin saa olla aivan varma siitä että kun se kuuluisa juna tulee, tulee se vielä kuuluisampi tuulipukumummo ja kajauttaa suureen ääneen ilmoille lausahduksen "Mittee työ mittootta!" Sellaisesta huudosta lintubongarilauma pahoinpitelisi tuulipukumummoparan iahn vain varoitukseski. Mutta mitäpä sitä yksinään mummon kimppuun hyökkäämään, tyytyy vain vastaamaan "kuuskaistasta ohitustietä". Niin, mikä niissä junissa viehättää. Siihen on vaikea vastata. Ainakin minulle se on ollut sitä että saa olla omien ajatusten kanssa ja rentoutua. Toisaalta se tunnelma mikä vallitsee jos valitsee kuvauspaikan niin että paikalle on jyrkkä nousu. Veturien työskentelyn mäessä kuulee usein minuutteja ennenkuin juna edes alkaa näkymään. Tätä kirjoittaessa oma osuutensa on niinsanotusti saneeraamattomilla Dv12 - sarjan vetureilla. Niitä on nää kovin vähän jäljellä joten viimeisten hetkien tallennus on edessä. Dr16 - sarjan vetureitakin on siirretty tänne Pohjois-Karjalan ratoja kiertämään. Joskus harrastus voi olla stressaavaakin ja Moore on tuttu herra myös meille rautatieharrastajille. Esimerkkinä mainittakoon esimerkiski seuraavanlainen tilanne: Olet valinnut kuvauspaikaksi jonkun syrjäisen soratien, asutusta ei kovin likellä ole. Tie on muutenkin vähäliikenteinen ja olet virittänyt videokameran jalustalle nauhoittamaan lähestyvää junaa. Tämän toimenpiteen olet suorittanut jo hyvissä ajoin, sillä se juna saattaa kulkea etuajassa. Yhtään autoa ei tänä aikana kulje ohi. Yhtäkkiä havahdut lähestyvän junan ääneen, juokset kameran luo ja laitat nauhoituksen päälle. Puomit laskeutuu, ja juuri samalla sekunnilla siihen ameran viereen tulee joku maalaisjuntti sillä iänikuisella Foord Transitilla jonka pakoputki rämisee kuin viimeistä päivää, kuljettaja veivaa ikkunan auki ja huutaa kuuluvasti "Mittee työ tiettä" tukkimalla samalla esteettömän näkymän tasoristeykseen. Se toinen varma ja täysin toimivaksi todettu keino saada juna tulemaan on menemällä kepilliselle lähimpään pusikkoon. Lisäksi varsinkin tavarajunilla on taipumus kulkea milloin sattuu. Tai ne saattaa olla kulkemattakin. Monelta reissulta on palattu tyhjin käsin.

Itsessäni olen huomannut muutakin omituista, jos vertaa niinsanotusti normaaleihin ihmisiin. Paras kuvaussää ei ole se keskikesän helteisin päivä kun aurinko porottaa täysin pilvettömältä taivaalta. Kesällä rankkasateella saa hienoja kuvia, syksyllä taas kun on hämärää ja sataa tihnua. Talvella taas lumipyry. Tai niinsanotut rätinäkelit, kun on kova pakkanen ja ajolangalle muodostuu kuuraa. Syksy on muutenkin mukavaa aikaa kun luonnossa o monia värejä. Ruska-aikana on runsaudenpula hyvstä kuvauspaikoista. Keskikesän mitätön hellesää taas rajoittaa kuvauspaikat minimiin koska melkein aina joutuu kuvaamaan vastavaloon. Ei ole kivaa se. Tästä on meillä harrastajilla tämä extreme - vahtoehto junakuvaukseen. Kuvaustapahtumaa edeltävä päivä ryypätään niin että aamulla on kauhia kankkunen. Senjälkeen mennään radanvarteen kuvaamaan juna, mielellään sellainen jossa on lovipyöräiä, ja pauke kuuluu kauas. Sitten onkin haasteena tästä junasta saada vastavaloon täysin tärähtämätön kuva. Myös niinsanotusti normaaleja ihmisiä, tässätapauksessa siis niitä jotka ei ole asiaan perehtynyt, on hauska kiusata veturien lempinimillä. Esimerkiksi asemalaiturilla voi huudahtaa: "Katsokaa, tuolta tulee Susi ja Seepra!"
Että näin.